Joskus maisemat hotellihuoneen ikkunasta ovat paremmat kuin toisinaan.
Viva Las Vegas... Vegasista pitää tai sitten ei. Ketään se ei jätä kylmäksi. Omalla kohdallani tuntuu, että pidän siitä joka kerta vähän enemmän. Jotenkin sen surrealistinen hulluus sopii oman pään sisäiseen maailmaan. Ja mitä useammin siellä käy sitä enemmän siitä oppii pitämään. Sillä lailla joo... :]
Tänään oma päivä piti alkaa Harley Davindson Las Vegasista kello 11am Hokin ja Rautarouvan kanssa... karkasivat kuitenkin taksilla omia aikojaan ja lähdin tekemään tuttavuutta paikallisen Ural -diilerin kanssa. Matt Boylen kanssa kanssa sovin että saan jonkinlaista kohtuullista korvausta vastaan punaisen sivuvaunu Uralin osastollemme Las Vegas BikeFestille, joka parin viikon päästä.
Iltapäivällä kurvailua lippa takana ja elämä edessä Lupun ja Tupun kanssa Las Vegas Stripillä. Illansuussa tapaan Mikon, miehemme Las Vegasissa ja loppuilta menee sitten Mikon kanssa. Tiina, Tupu ja Lupu liittyvät porukkaan mukaan ja kun vuorokausi on vaihtunut seuraavaksi tutuksi ovat tulleet ainakin Pariisi, Bellagio, Metripolitan, Aria ja Cosmopolitan. Suurin aika kuitenkin Pariisin bistrossa, jossa päivällinen hyvä kuin hyvässä pariisilaisessa bistrossa.
---
---
---
Me and my best new friend!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti